Viini on yksi vanhimmista nautintoaineista

Suklaa, sokeri tupakka ja useimmat muut nykyajan nautintoaineet on kehitetty vasta viimeisten muutaman vuosisadan aikana. Viinojen valmistaminen tislaamalla keksittiin vasta keskiajalla. Purupihka, makoisat toukat ja muut muinaisten metsästäjä-keräilijöiden herkut ovat jääneet pois nautintoaineiden joukosta jo kauan sitten, mutta viiniä ja olutta on valmistettu melkein niin kauan kuin maanviljelystä on harjoitettu. Vanhimmat merkit viinin valmistamisesta ovat 8000 vuoden takaa ja olutta on valmistettu jo 10 000 vuotta sitten.

Viini on keksitty Kaukasuksella

Viineistä tulevat mieleen sellaiset seudut kuin Ranska, Italia ja Saksa. Viini on kuitenkin keksitty Euroopan ja Aasian rajalla, Kaukasuksella, joka tunnetaan paremmin Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen käydyistä sodista kuin viinistä. Arkeologit ovat löytäneet vanhimmat merkit viinistä Georgian pääkaupungin Tbilisin läheltä. Kaivauksissa löydetyistä ruukunsirpaleista on löydetty jäänteitä viinistä, joka on valmistettu noin 7980 vuotta sitten. Osa ruukuista on koristeltu viinirypäleiden kuvilla. Merkkejä viininvalmistuksesta neoliittisella kivikaudella on löydetty muualtakin Kaukasukselta, kuten 6000 vuotta vanhat käymisastiat, juomamalja ja rypäleiden puristamiseen käytetty vati Armeniasta. Lisäksi läheltä Kaukasusta, Iranin luoteisosasta on löydetty 7000 vuotta vanhoja merkkejä rypäleviinin valmistuksesta. Riisistä on viiniä valmistettu Kiinassa jo 10 000 vuotta sitten.

Foinikialaiset myivät viiniä Välimeren maihin

Kaukasukselta viinirypäleiden kasvatus ja viininvalmistus levisivät nykyisten Turkin ja Syyrian alueille sekä muualle Lähi-Itään. Asutetuista alueista vain Kaksoisvirranmaa oli viinin viljelyyn liian kuuma. Assyrian ja Babylonian valtakunnissa juodut viinit olivatkin tuontitavaraa Kaukasukselta. Viini levisi Lähi-Idästä Euroopan puolelle pääosin foinikialaisten kauppiaiden ansiosta, jotka kauppasivat syyrialaisia viinejä koko Välimeren alueelle. Kreetan minolaiset tunsivat viinin jo 3700 vuotta sitten ja alkoivat myös viljellä viiniä. Heiltä taito siirtyi nykyisen Ukrainan seudulta tulleille mykeneläisille, jotka valtasivat Kreetan 3400 vuotta sitten ja loivat ensimmäisen varsinaisesti kreikkalaisen kulttuurin. Antiikin Kreikassa viini ei ollut vain elintarvike ja nautintoaine, vaan sitä uhrattiin jumalille ja nautittiin jumalten kunniaksi vietetyissä juhlissa. Viinin, näyttämötaiteen, päihtynmisen ja hedelmällisyyden jumalan Dionysoksen kultti lisäsi viinin suosiota ja 700-luvulla eKr. harjoitettiin viininviljelyä kaikkialla Kreikassa.

Roomassa viini virtasi

Viinikulttuuri levisi 600-luvulla eKr. Roomaan, jossa Dionysoksen nimi oli Bacchus. Viini oli niin tärkeä osa roomalaisia juhlapäiviä ja muuta kulttuuria, että keskimääräinen roomalainen joi yli 150 litraa viiniä vuodessa. Viininviljelyoppaita julkaistiin Roomassa jo ennen ajanlaskumme alkua. Pompeji oli viinikaupan keskus. Roomalaisten kehittämät uudet rypälelajikkeet laajensivat viininviljelyaluetta Etelä-Ranskaan, Balkanin pohjoisosiin sekä Reinin ja Moselin alueille. Italialaisten viinimonopoli purettiin vuonna 212 jKr. ja pian viininviljely levisi myös nykyisten Espanjan ja Portugalin alueelle. Keskiajan Euroopassa viininviljelystä vastasivat pääasiassa luostarit ja kulutuksesta aateliset. 1500-luvun löytöretkien yksi seuraus oli viininviljelyn laajeneminen Meksikoon, Peruun ja Chileen. 1600-luvulla viiniä alettiin viljellä Kanariansaarilla, Azoreilla, Madeiralla ja Etelä-Afrikassa. Australiaan ja Uuteen-Seelantiin viinikulttuuri levisi 1700-luvulla. Argentiinasta tuli merkittävä viinintuottaja 1800-luvun lopulla.

Andorrassa juodaan viiniä kymmenkertaisesti Suomeen verrattuna

Nykyään viiniä juodaan eniten Andorrassa, Ranskassa, Sloveniassa, Kroatiassa, Pohjois-Makedoniassa, Portugalissa ja Sveitsissä, kaikissa yli 40 litraa asukasta kohti. Andorrassa kulutus oli vuonna 2012 peräti 46,4 litraa henkeä kohti ja Suomessa 4,5 litraa.